Näkökanta

Tiede on ihmisistä kiinni

Kansainvälinen kilpailu tieteessä on kiristynyt. Suomen taso on hieman noussut, mutta monissa maissa on otettu rivakampia kehitysaskelia.

Jaa artikkeli

Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila summaa Suomen tieteen tämänhetkisen yleisilmeen hyväksi. Tieteellinen taso on vakaa ja laadukkaiden tieteellisten julkaisujen määrä asukasta kohden on korkea.

Näkemys pohjautuu Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 -raporttiin. Sen mukaan korkeatasoisten tieteellisten julkaisujen perusteella Suomen asema on hieman parantunut. Kuitenkin monet eurooppalaiset maat ovat onnistuneet nostamaan tutkimuksen tieteellistä tasoa enemmän ja nopeammin kuin Suomi.

Mannila sanoo, että raportin tarkoitus on pikemminkin kartoittaa nykytilannetta kuin antaa ohjeistusta tilanteen kehittämiseksi. Silti hänen mielestään on kiinnostavaa pohtia, miksi esimerkiksi Suomen kokoisen Tanskan tieteellinen taso on erittäin hyvä.

– Sieltä meillä olisi opittavana ainakin kansainvälisyyttä.

Askeleita oikeaan suuntaan on otettu. Siitä todistaa se, että Suomessa kansainvälisten julkaisujen osuus on kasvanut voimakkaasti.

– Laadukkaat suomalaiset tutkijat tekevät kansainvälistä yhteistyötä – ja hyvä niin.

Vaikuttavuudella monta reittiä

Mitkä tekijät vaikuttavat tieteen tilaan ja tutkimuksen tasoon?

– Laatu, vaikuttavuus ja uudistuminen, Mannila toistaa Suomen Akatemian uuden strategian iskusanat.

Suomen Akatemian näkemyksen mukaan korkeatasoinen tutkimus, laadukas opetus ja tieteen monipuolinen ja monimuotoinen vaikuttavuus tukevat toisiaan. Tieteellä on itseisarvo, mutta samalla sillä on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tiede toimii maailmankuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksenteon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Mannilan mukaan laveasti tarkasteltuna tieteen vaikuttavuus tapahtuu sekä tutkimustulosten ja vuorovaikutuksen että osaavien ihmisten kautta.

– Vaikuttavuuden katsominen ihmisten kautta voikin olla oleellisempaa kuin yksittäisten tutkimustyössä saatujen tulosten tarkastelu.

Tätä vaikuttavuutta toteuttavat käytännössä muun muassa tohtoriksi koulutetut, joita Suomessa työskenteli vuonna 2013 noin 23 200. Mannila pitää tärkeänä, että heitä olisi enemmän töissä yhteiskunnan eri sektoreilla. Hän kiinnittää huomionsa siihen, että yritysten tutkimus- ja kehitystehtävissä toimivien tohtorinkoulutuksen saaneiden määrä on pieni ja se on noussut hyvin hitaasti.

– Oleellinen kysymys on, miksi tohtoreita on melko vähän yrityksissä töissä? Yliopistojen on kehitettävä tutkijankoulutuksen sisältöjä myös yhdessä muun työelämän kanssa, hän linjaa.

Kyvykkyydet nostavat tasoa

Kuinka sitten voidaan kohentaa Suomen asemaa tiedemaailman kansainvälisessä kilpailussa? Laadukkaan tutkimuksen taustalta löytyy Mannilan mielestä yksinkertainen totuus.

– Se on ihmisistä kiinni. On pystyttävä rekrytoimaan hyviä opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita.

Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 -selvitys suosittaa jatkamaan korkeakoulujen profiloitumista. Mannilan mukaan on monia lupaavia esimerkkejä yliopistojen hyvästä työnjaosta ja yhteistyöstä. Hän nostaa esiin, kuinka Itä-Suomen yliopiston fysiikan laitos on keskittynyt fotoniikkaan ja optiikkaan.

– Se on sillä alueella mainio osaamiskeskittymä. Sinne pystytään rekrytoimaan osaajia ja yritysyhteistyö on erinomaista. Se on tyylikäs esimerkki profiloitumisesta, jossa kaikki voittavat.

Erikoistumisen merkitys korostuu pienessä maassa ja kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

– Profiloitumisessa on kyse siitä, että teemme valintoja aiempaa tietoisemmin. Kaikkea ei voi tehdä, kaikkea ei tarvitse tehdä, mutta se mitä tehdään, pitää tehdä hyvin.

Menestyksen perusta

Keskeisenä parantamiskohteena Mannila näkee liikkuvuuden lisäämisen – sekä Suomen ja ulkomaiden välillä, mutta myös sisäisen liikkuvuuden.

– Lisää liikkuvuutta yliopistojen ja myös eri sektorien välillä. Voisi olla hyvin hyödyllistä, jos tutkijat toimisivat välillä muilla sektoreilla ja palasivat sitten yliopistomaailmaan. Myös kansainvälistymistä ja profiloitumista pitäisi jatkaa.

Kuinka paljon menestys on kiinni taloudellisista resursseista?

– Kyllä se tietysti on rahastakin kiinni. Pitää olla resursseja tehdä asioita. Suomessa tehdyt leikkaukset ovat olleet tuntuvia. Rekrytointien kannalta olisi tärkeää, että olisi selkeä tulevaisuudennäkymä, jota ei leikkauksilla horjutettaisi, Mannila sanoo.

Hän uskoo, että aikaa myöten leikkaukset näkyvät jollakin lailla. Muutokset ovat kuitenkin hitaita ja nyt tehtyjen päätösten satoa saatetaan korjata vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua.

Entä yleinen ilmapiiri? Jatkuvasti korostetaan, että Suomen menestys voi perustua vain koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen. Mutta toimitaanko näin käytännössä? Mannila pitää tuumaustauon.

– Koulutus- ja tutkimusleikkaukset ovat olleet valitettavia. Kyllä minä uskon ja toivon, että osaamista arvostetaan. Ei liene vaihtoehtoja sille, mihin meidän menestymisemme voi perustua. Mille muulle pärjääminen voisi perustua kuin koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen?

Tiedettä kiristyvässä kilpailussa

Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 -raportti arvioi kehitystä tarkastelemalla muun muassa eniten viitattuja tieteellisiä julkaisuja sekä eri maiden saamia European Research Councilin rahoitusmyöntöjä.

Raportin mukaan Suomen tieteen julkaisumäärä asukasta kohden on korkea ja kansainvälisten julkaisujen osuus on kasvanut selvästi. Julkaisujen saamien viittausten tarkastelun perusteella Suomen asema on parantunut hieman, mutta monet eurooppalaiset maat ovat onnistuneet nostamaan tutkimuksen tieteellistä tasoa enemmän ja nopeammin kuin Suomi. Kansainvälinen kilpailu tieteessä on kiristynyt.

OECD-tilastojen perusteella merkittävä osa Suomessa toimivista yrityksistä tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa. Yritysten osuus yliopistojen tutkimuksen rahoituksesta on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna melko alhainen – noin 3,8 prosenttia. Yritysten rahoitus yliopistojen tutkimustoiminnalle on viime aikoina pienentynyt.

Tieteen tila 2016 -raportissa suositellaan:

Korkeatasoinen tutkimus, laadukas opetus ja tutkimuksen monipuolinen vaikuttavuus tukevat toisiaan, ja tämä kokonaisuus tulee ottaa huomioon tutkimus- ja innovaatiopoliittisissa ratkaisuissa.

Korkeakoulujen profiloitumista tulee jatkaa.

Rekrytointiin on panostettava, sillä ihmiset tekevät tuloksen.

Tutkijankoulutusta tulee kehittää määrätietoisesti niin, että se antaa hyvät valmiudet vaativiin tehtäviin yhteiskunnan eri sektoreilla.