Teema

Palkkakilpailu tulisi kaikille kalliiksi

Vaikka neuvottelut uudesta vientivetoisesta työmarkkinamallista ovat katkenneet, vientiliittojen ratkaisuista muodostuu perusta työmarkkinoiden yleiselle linjalle syksyn liittokierroksella.

Jaa artikkeli

Valtakunnansovittelijan toimistossa, Bulevardi 6:ssa, on petollisen rauhallinen tunnelma. Toimiston ulkopuolella sen sijaan kuohuu, kun lentoliikennettä häiritsevä ilmailualan kiista on käynnissä. Kiistan sovittelu on pitänyt valtakunnansovittelija Minna Helteen kiireisenä, mutta tapaamishetkellä osapuolten näkemyserot ovat niin suuret, että neuvottelut ovat jäähyllä.

Käännetään katse akuutista tilanteesta etäämmälle. Minkälaisessa tilanteessa olemme nyt, kun vientiliittojen neuvottelut uudesta työmarkkinamallista ovat katkenneet?

– On harmillista, että neuvottelut kariutuivat, koska vientiliittojen ratkaisut olisivat muodostaneet uuden mallin ytimen, Minna Helle sanoo.

Tilanne ei häntä kuitenkaan yllättänyt, Ruotsissakin uuteen vientivetoiseen malliin meno otti oman aikansa.

– Ei se syntynyt hetkessä, vaan useiden neuvottelukierrosten kuluessa. Samoin Norjassa, jossa myös noudatetaan vientiteollisuuden ratkaisuihin perustuvaa mallia.

Helle on vakuuttunut, että Suomessakin pitää muuttaa työmarkkinajärjestelmän tapaa tehdä sopimuksia.

– Meillä on todella pitkään luotettu siihen, että keskitetty sopiminen on ratkaisu, joka toimii meillä hyvin. Maailma on kuitenkin muuttunut kovaa vauhtia. Silti me olemme jatkaneet entisten sopimuspolitiikan välineiden käyttämistä.

Helle korostaa, ettei uusien tapojen käyttöönotosta pidä tehdä valtapolitiikkaa. Hän toivoo, että Suomessa pystytään etsimään yhteisiä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia.

– Kyse ei ole siitä, kuka saa heiluttaa tahtipuikkoa. Nämä ovat liian isoja asioita Suomen talouden, työllisyyden ja kaikkien suomalaisten työnantajien sekä työntekijöiden näkökulmasta, jotta uudistaminen estyisi valtapolitiikkaan.

Kustannuskehitys pidettävä kurissa

Vaikka uutta vientivetoista mallia ei saada rakennettua ennen ensi syksyn liittokierrosta, ei se Helteen mielestä välttämättä tarkoita hallitsematonta tilannetta. Tarvitaan ennen kaikkea malttia ja kykyä ymmärtää eri osapuolten tarpeita.

Hän uskoo, että oman värinsä kokonaisuuteen tuo se, että viime vuosien keskitettyjen sopimusten johdosta alakohtaiset tekstimuutokset ovat jääneet vähälle huomiolle. Nyt alakohtaisten paineiden purkamiselle on annettava tilaa. Kuitenkin niin, että kokonaisuus pysyy kasassa ja palkkamaltti säilyy.

Helle toivoo, että nyt käytäisiin mahdollisimman paljon yleistä keskustelua siitä, miksi työvoimakustannusten karkaaminen tulisi lopulta kaikille kalliiksi. Hän myös muistuttaa kilpailukykysopimuksesta, jossa todettiin, kuinka ratkaisujen pitää edistää kilpailukykyä, työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainoa.

– Palkkakilpailukierre ei hyödytä ketään. Mikäli kaikki lähtevät hakemaan itselleen parasta mahdollista lopputulosta ilman kokonaisuuden huomioimista, pidemmällä aikavälillä kaikkien tilanne heikkenee. Palkansaajien ostovoiman kannalta palkkojen maltillinen kehitys tuottaa pitkällä aikavälillä parhaan lopputuloksen.

Irtiottoja ei sallita

Syksyn neuvottelukierroksen avaajina toimivat vientiliitot. Helle pitää keskeisenä, että niiden sopimuksissa työvoimakustannusten muutos olisi samalla tasolla.

– Siitä muodostuu pohja yleiselle linjalle työmarkkinoilla. Siksi on tärkeää, että vientiliittojen yhteistyö toimii, vaikka yhteinen neuvotteluprosessi nyt katkesikin.

Ja jos jotkut liitot eivät pääse omissa neuvotteluissaan keskenään sopimukseen vaan joutuvat turvautumaan valtakunnansovittelijan apuun, irtautumista muiden tasosta ei ole luvassa.

– Vakiintuneesti Bulevardi 6:ssa otetaan huomioon työmarkkinoiden yleinen linja ja työmarkkinapoliittinen tilanne ratkaisuja tehtäessä. Sovittelijan täytyy toimia tavalla, etteivät ratkaisut heikennä kilpailukykyä tai työllisyyttä tai aiheuta ongelmia talouskasvulle.

Helle painottaa, että vaikka vientialat määrittelevät työvoimakustannusten muutoksen yleisen linjan, sopimusten ei tarvitse olla jäykkiä. Hän käyttää esimerkkinä jälleen Ruotsia, jossa sopimusten palkankorotustasot vaihtelevat, vaikka työvoimakustannusten nousun raami on tiukka.

– Siellä sovittelija on jopa juridisesti sidottu siihen, ettei raamia saa ylittää. Käytännössä kuitenkin sopimusten palkankorotusten taso on vaihdellut, kun tekstimuutoksilla on saatu lisää palkankorotusvaraa. Luupin alla ovat nimenomaan työvoimakustannukset ja niiden muutos. Tällä tavalla ajattelemalla meilläkin saataisiin väljyyttä ratkaisuihin.

Vuoropuhelu kannattaa

Syksyyn ja liittokierrokseen on vielä aikaa, mutta niihin voi jo valmistautua. Helle kannustaa liittoja käymään hyvissä ajoin keskinäisiä keskusteluja omista tarpeistaan ja haasteistaan.

– Jos osapuolet käyvät keskustelua taustakysymyksistä jo ennen neuvottelujen alkua, edellytykset onnistua neuvotteluissa ovat huomattavasti paremmat. Niissä tapauksissa, kun joudutaan turvautumaan sovittelijan apuun, osapuolten keskinäinen kommunikaatio ja vuoropuhelu ovat aina epäonnistuneet.

Minna Helle tekee myös itse pohjatyötä syksyä varten.

– Puhun tilaisuuksissa ja käyn aktiivisesti taustakeskusteluja, tavoitteena on lisätä keskinäistä ymmärrystä. Toivon, että pystyn tulkitsemaan osapuolten huolia ja sitä kautta edesauttamaan sitä, että ensi syksynä neuvottelut sujuvat mahdollisimman hyvin.