Teema

Tavoitteena

110 000

työpaikkaa

Kilpailukykysopimus olisi vasta ensimmäinen askel Suomen taloustilanteen parantamisessa, kansliapäällikkö Jari Gustafsson painottaa.

Jaa artikkeli

Kansliapäällikkö Jari Gustafssonin työsarka työ- ja elinkeinoministeriössä on nykytermein ”haastava”. Ennen sitä olisi voinut suorasanaisesti luonnehtia ”vaikeaksi”.

TEM pyrkii osaltaan vaikuttamaan siihen, että Suomeen syntyisi hallitusohjelman mukaisesti 110 000 uutta työpaikkaa. Työllisyysaste pyritään nostamaan vaalikaudessa 72 prosenttiin. Nyt, kun hallituskaudesta on kohta jo vuosi kulunut, työllisyysaste on valahtanut 68 prosenttiin.

Yksi valon pilkahdus on kilpailukykysopimus, jossa on viimein edetty liittokohtaisiin neuvotteluihin. Gustafssonin sanoo todella toivovansa yhteiskuntasopimuksen syntymistä, sillä se olisi tärkeä askel eteenpäin. Hän kuitenkin kysyy, kuinka riittäviä sopimukseen sisältyvät toimenpiteet ovat, ja vastaa itse.

– Valitettavasti näyttää siltä, etteivät nämä ole riittäviä siihen, että saisimme varsinaisen kilpailukykyloikan. Paljon jää rakennepolitiikan puolella tekemättä, hän pohtii.

Ja loikkaa totisesti tarvittaisiin. Ennakkotietojen mukaan bruttokansantuote oli viime vuonna reaalisesti noin kuusi prosenttia pienempi kuin vuonna 2008. Siis pienempi! Hyvinvoinnin ylläpito edellyttäisi kasvua, samoin kuin hallituksen tavoitteisiin pääseminen.

– Ei pidä tuudittautua siihen, että sopimuksen ansiosta olisimme saaneet käänteen. Mutta jos kykenemme saamaan aikaan tämän sopimuksen, ehkä me kykenemme saamaan aikaan ratkaisuja jatkossakin, Gustafsson laskee.

Kenties niitä on jo luvassa, sillä TEM valmistelee lisätoimia työllisyyden parantamiseksi ja tuo ehdotuksia hallituksen kehysriiheen.

Hitain määrää uudistuksista

Talouskasvua ei synny eikä työllisyys kohene, ellei Suomeen saada merkittävästi lisää investointeja. Suomen on näyttäydyttävä kotimaisille ja ulkomaisille investoijille houkuttelevana, kun ne vertailevat meitä kilpailijamaihimme. Gustafssonin mukaan se edellyttää jatkuvia tekoja hyödyke-, työvoima- ja pääomamarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi.

– Meidän on myös kyettävä vakuuttamaan, että Suomi tekee parhaansa julkisen talouden sopeuttamiseksi.

Mutta mitenkäs teet, kun jo joka ikinen aie tilanteen parantamiseksi nostaa hirveän äläkän?

– Kasvupolitiikan luominen on riippuvaista yksittäisten asioiden kuntoon laittamisesta, jotta ne muodostavat paremman kokonaisuuden. Aina on joku taho, joka vastustaa jotain. Sen takia uudistuksia ei kyetä toimenpanemaan niin nopeasti kuin pitäisi, Gustafsson myöntää.

Hän kehottaa katsomaan muihin maihin, joissa uudistaminen on onnistunut.

– Esimerkiksi Ruotsissa ja Irlannissa heikkoudet tunnistetaan nopeasti ja vaikeita asioita kyetään viemään nopeasti läpi. Suomesta puuttuu tämä dynamiikka. Meillä on rakennettu konsensusta, jossa mennään aina hitaimman mukaan, Gustafsson analysoi.

Suomen vahvuutena on pidetty hyvää koulutustasoa. Sen on uskottu houkuttelevan maahan korkean osaamisen työpaikkoja.

– Meidän on annettava sellaista kuvaa ulospäin, että Suomi on jatkossakin osaamiseen perustuva yhteiskunta.

Kuinka siihen sopivat leikkaukset koulutuksesta sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksesta?

– Huonosti. On surullista, että olemme ajautuneet sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, että joudumme leikkaamaan sieltä, mikä luo uskoa tulevaisuuteen, Gustafsson pohtii.

Tosiasia on hänen mukaansa kuitenkin se, ettei julkinen rahoitus tule olemaan tällaisissa taloudellisissa olosuhteissa niin riittävää, että ilman yksityisen rahan selvää lisäämistä saataisiin tki-rahoitukseen merkittävää parannusta. Se edellyttää Gustafssonin mukaan uusia keinoja yksityisen rahoituksen osuuden kasvattamiseksi.

Lisää kansainvälistyviä yrityksiä

Talouden virkoamisessa paljon odotuksia on kasattu pk-yritysten niskaan. Gustafssonin mielestä kasvua ja kansainvälistymistä tavoittelevien yritysten joukko ei kuitenkaan tällä hetkellä riitä talouskasvu- ja työpaikkatavoitteiden saavuttamiseksi. Hän kannustaakin yrityksiä kasvuhakuisuuteen ja kansainvälistymiseen.

Gustafssonin mukaan monet pk-yritykset tarvitsevat edelleen suurempien yritysten veturiapua, jotta ne pääsevät tarjoamaan omia tuotteitaan maailmalla.

– Operoidessamme pk-yritysten kanssa politiikkatoimenpiteet täytyy kyetä synkronoimaan niin, että kansainvälisillä markkinoilla toimivien suurempien yritysten vetoapua kyetään käyttämään hyväksi.

Kansainvälistymisen yksi vauhdittaja on Team Finland -konsepti, jossa Gustafssonin mukaan on vielä trimmattavaa.

– Meidän täytyy olla aikaisemmassa vaiheessa lähellä kansainvälistymispalveluja tarvitsevia yrityksiä, olivat ne missä päin Suomea tahansa. Tässä meillä on paljon tekemistä, Gustafsson linjaa.

Hän muistuttaa, että maailma on mahdollisuuksia täynnä – myös suomalaisille yrityksille.

– Maailmassa on joka päivä enemmän varallisuutta. Kun eri alueilla olevaa voimakasta globaalia kysyntää peilaa meidän osaamiseemme, niin meillä on koko ajan huikeita mahdollisuuksia. Kohtaan koko ajan ihmisiä ja yrityksiä, jotka ovat kiinni näissä uusissa mahdollisuuksissa. Se luo uskoa siihen, että jonain päivänä koko Suomen tilanne on parempi.

Jari Gustafsson on työskennellyt pitkään ulkomailla, muun muassa Japanin ja Kiinan suurlähettiläänä. Jos Suomen pitäisi jokin asia oppia Aasiasta, mikä se olisi?
– Muutosnopeudessa meillä on ehkä eniten tekemistä, sillä maailma muuttuu ympärillä kovaa vauhtia. Senkin voi oppia, että meillä sekä lapset että aikuiset tekevät liian vähän töitä. Haluttiin tai ei, muualla maailmassa tehdään enemmän töitä kuin me teemme – se on meille ongelma, Gustafsson painottaa.Jari Gustafsson on työskennellyt pitkään ulkomailla, muun muassa Japanin ja Kiinan suurlähettiläänä. Jos Suomen pitäisi jokin asia oppia Aasiasta, mikä se olisi? – Muutosnopeudessa meillä on ehkä eniten tekemistä, sillä maailma muuttuu ympärillä kovaa vauhtia. Senkin voi oppia, että meillä sekä lapset että aikuiset tekevät liian vähän töitä. Haluttiin tai ei, muualla maailmassa tehdään enemmän töitä kuin me teemme – se on meille ongelma, Gustafsson painottaa.

Kuka?

Jari Gustafsson aloitti työ- ja elinkeino­ministeriön kansliapäällikkönä viime vuoden lokakuussa. Sitä ennen hänellä on mittava kokemus kansainvälisistä tehtävistä.
• Suomen Kiinan suurlähettiläs 2013–2015
• Suomen Japanin suurlähettiläs 2009–2013
• johtokunnan varajäsen ja jäsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa Lontoossa 2007–2009
• apulaisosastopäällikkö ulkoasiainministeriössä 2003–2006
• ryhmäpäällikkö kauppa- ja teollisuusministeriössä 1998–2003
• teollisuusneuvos Suomen OECD-edustustossa Pariisissa 1995–1998
• kaupallinen sihteeri, ylitarkastaja ja kaupallinen neuvos kauppa- ja teollisuusministeriössä 1987–1995.
• koulutus: valtiotieteiden maisteri