Näkökanta

Työllisyys ykkösasiaksi

Talouden orastavaa kevättä ei saa tärvellä lyhytnäköisillä ratkaisuilla.

Jaa artikkeli

Pitkän ankean kauden jälkeen Suomen taloudesta kuuluu vihdoin hyviä uutisia. Uudenkaupungin autotehtaan rekrytoinnit, Turun telakan laivatilaukset ja monet muut yksittäiset ilonaiheet luovat uskoa tulevaan.

Sanonnan mukaan yksi pääsky ei kesää tee – valoisimpia aikoja ei takaa myöskään parvi hyviä talousuutisia.

Suomen talous kasvaa Suomen Pankin ennusteen mukaan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,5 prosenttia. Vaikka vienti on virkoamassa, pankin arvion mukaan Suomi menettää yhä markkinaosuuksia maailmanmarkkinoilla.

Tie on pitkä, ennen kuin päästään edes entisiin asemiin. Bruttokansantuote on 4,2 prosenttia pienempi kuin ennen finanssikriisiä, ja vaikeat vuodet ovat johtaneet nopeaan velkaantumiseen. Teollisuudesta on hävinnyt lähes 100 000 työpaikkaa ja sen liikevaihto on pudonnut viidenneksellä. Kokonaisvienti on edelleen yli 13 prosenttia pakkasella vuoden 2008 lukemista.

– Suomen taloudessa on menetetty vuosikymmen, Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen kiteyttää.

Kun kuvan tarkentaa makrotalouden luvuista yritys- ja työpaikkatasolle, näky on jopa hieman pelottava. Teknologiateollisuudessa yli puolet henkilöstöstä työskentelee yhä tappiollisten tai heikosti kannattavien yritysten palveluksessa. Se tarkoittaa yli 150 000 työpaikkaa!

Käänteeseen on mahdollisuus

Kilpailukykysopimuksen odotetaan parantavan Suomen kilpailukykyä noin 4–5 prosenttia, mikä osaltaan parantaa yritysten asemaa ja työpaikkojen tulevaisuudennäkymiä. Inkeroinen kuitenkin varoittaa sortumasta tyytyväisyyden tunteeseen.

– Syksyn työmarkkinakierrokselle ei missään tapauksessa pidä lähteä sillä ajatuksella, että vaikeudet olisi ohitettu ja nyt olisi hyvän jakamisen aika. Näin ei ole. Meidän pitää satsata siihen, että työllisyyden vahvistumisen kautta saamme koko kansantalouteen ostovoimaa.

Myös talousluvut todistavat, että työtä riittää. Suomen Pankin johtokunnan neuvonantajan Lauri Kajanojan mukaan kilpailukykyeroa kauppakumppanimaihin jää kilpailukykysopimuksen jälkeenkin 5–10 prosenttia. Tämä sillä edellytyksellä, että tulevina vuosina Suomessa tehdään hyvin maltilliset palkkakierrokset. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on myös perännyt palkkamalttia. Oleellista hänen mukaansa on, että yksikkötyökustannusten kasvu on lähivuosina hitaampaa kuin kilpailijamaissa.

Tähtäimessä kestävä kasvu

Eeva-Liisa Inkeroinen pitää tärkeänä, että ensi syksyn liittokierroksella kaikilla toimijoilla olisi ensisijaisena tavoitteena saada Suomi kestävälle kasvu-uralle. Hän peräänkuuluttaa vastuullisuutta.

– Se edellyttää, että missään liitoissa ei langeta poikkeuksellisen hyvin menestyvien yritysten luomassa mielikuvassa väärään mitoitukseen. Lyhytnäköinen optimointi tulisi kaikille kalliiksi ja uhkaisi työpaikkakehitystä, Inkeroinen painottaa.

Vientiliittojen neuvottelut uudesta vientivetoisesta työmarkkinamallista päättyivät Metsäteollisuuden ilmoitettua poisjäännistä. Se ei Inkeroisen mukaan kuitenkaan poista tosiasiaa viennin roolista koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin tuottajana ja vientivetoisen työmarkkinamallin tarpeellisuudesta.

– Vientivetoiseen ajatteluun siirtyminen voi monelle ammattiliitolle olla lähtökohtaisesti vaikeaa. Tärkeää kuitenkin olisi, että kaikki työmarkkinajärjestöt näkisivät kustannuskilpailukyvyn kehittämisen tarpeelliseksi. Viennille ei saa tulla rasitusta muiden alojen kustannuskehityksestä.

Inkeroinen painottaa, että kansainvälistä kilpailukykyä korostava ajattelu lähtee kansantalouden rakenteesta ja viennin roolista hyvinvoinnin tuottajana.

– Kun vienti vetää, se on aivan varmasti koko Suomen ja jokaisen työntekijän etu, riippumatta siitä millä toimialalla he työskentelevät. Nyrkkisäännön mukaan yksi teollinen työpaikka tuo kaksi työpaikkaa palvelualoille. Me haluamme saada tämän maan pysyvästi kasvun tielle.

Hän muistuttaa, että kun finanssikriisi romahdutti Suomen viennin, siitä alkoi lukuisia aloja kipeästi koskettanut työttömyyden raju kasvu, valtion voimakas velkaantuminen sekä veroasteen nousu.

– Meidän on pakko saada vienti takaisin tolpilleen, jos aiomme säilyttää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen.

Työehtojen kehittämisen aika

Syksyn työmarkkinakierroksella luupin alla on ratkaisujen kustannusvaikutus. Silloin kyse ei ole vain palkoista, vaan oleellisena vaikuttavana tekijänä ovat myös työehtouudistukset.

Työvoimakustannusten kehityksen pitäisi lähtökohtaisesti kulkea käsi kädessä tuottavuuskehityksen kanssa. Eikä tuottavuuden parantaminen tarkoita sitä, että ruuvia vain kiristetään ja työntekijöiltä vaaditaan koko ajan enemmän. Tuottavuutta voidaan parantaa muun muassa hyvällä johtamisella, teknologian hyödyntämisellä, joustoilla ja työehtojen kehittämisellä.

Inkeroinen uskoo, että työehtojen kehittämistä voidaan tehdä hyvässä yhteistyössä työnantajien ja palkansaajien kesken. Tarvetta kehittämiseen on kertynyt keskitettyjen ratkaisujen kausilta.

– Kaikkien liittojen kannattaa katsoa mitä tämän päivän työelämä eri toimialoilla vaatii. Asioita voidaan testata ja tehdä pilottikokeiluja. Niiden kokemusten perusteella asioita kannattaa muuttaa, jonka jälkeen uudet toimintamallit voidaan ottaa pysyviksi käytännöiksi.

Neuvotteluja uudessa tilanteessa

Asetelmat syksyn neuvottelukierrokselle eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset. Inkeroinen pitää ilmapiiriä työmarkkinoilla harmittavan kärjistyneenä. Hän kuitenkin painottaa, ettei uutisointi työmarkkina-asioista aina kerro koko totuutta.

– Se näyttää monesti sapelinkalistelulta. Tosiasia on kuitenkin se, että kommunikoimme keskenämme koko ajan.

Inkeroisen mukaan vallitseva tilanne heijastelee käynnissä olevaa isoa muutosprosessia. Hän sanoo ymmärtävänsä, että esimerkiksi keskitetyn tulopolitiikan päättyminen, EK:n sääntömuutos ja keskusjärjestösopimusten irtisanomispäätökset ovat ratkaisuja, joissa ay-puolella on sulattelemista.

– Haluan korostaa, että näitä päätöksiä ei ole tarkoitettu ammattiyhdistysliikettä tai työehtosopimustoimintaa vastaan, Inkeroinen sanoo.

– Teknologiateollisuus aikoo jatkaa työehtosopimustoimintaa, eikä järjestö hae yleissitovuuden poistamista. EK:n keskusjärjestösopimusten irtisanomisessa ei tavoiteltu perustavanlaatuisia muutoksia työntekijöiden oikeuksien kannalta. EK:n ratkaisut ovat strategisia valintoja, ja tarkoitus on sopia asioista jatkossakin.

Inkeroinen toivoo, ettei kevättä leimannut työmarkkinakeskustelu aiheuta ongelmia päätöksentekokyvyn ja kompromissien löytämisen suhteen.

– Me työmarkkinaosapuolet emme pääse vastuutamme pakoon. Meidän on kaikissa tapauksissa pystyttävä tekemään sopimukset.

Ratkaisuja tuhansista työpaikoista

Uudenkaupungin autotehtaan ja Turun telakan kohtalot ovat olleet veitsenterällä. Oikeat ratkaisut ovat tuoneet menestyksen ja työpaikat.

Metso-konsernin toimitusjohtajana 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt Jorma Eloranta on kertonut, että autotehtaan tulevaisuus oli vakavan harkinnan kohteena. Elorannan mukaan paikallinen sopiminen pelasti tehtaan tulevaisuuden, eikä lopettamispäätöstä tehty.

Myös Turun telakan kohtalo oli vaakalaudalla vain muutama vuosi sitten. Puhuttiin jopa laivateollisuuden loppumisesta Suomessa, kunnes telakalle löytyi kehittämiseen sitoutuvaksi omistajaksi Meyer Saksasta.

– Nämä osoittavat, miten tärkeää on varmistaa monipuolisilla toimenpiteillä teollisuuden toimintaedellytykset, Eeva-Liisa Inkeroinen muistuttaa.