teema

Vienti raamittamaan taloutta

Kotimarkkinoiden kohoavat kustannukset rapauttavat viennin kilpailukykyä.

Jaa artikkeli

Kilpailukykysopimuksen ratkaisuhetket ovat pian käsillä. Sopimuksen tarkoitus on parantaa suomalaisen vientiteollisuuden menestymismahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla. Tarve aseman kohentamiseen on ilmeinen, sillä vienti on vähentynyt peräti 18 prosenttia vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Viennin vaikeudet näkyvät laajasti koko yhteiskunnassa: työttömyys on kasvanut, verotulot ovat vähentyneet ja julkinen velka on paisunut ripeää tahtia. Eikä kehitys näytä hyvältä. Euroopan komission ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna EU-maista toiseksi hitaimmin, ensi vuonna Suomi jää jumbosijalle.

Suomen kustannuskilpailukyvyn on laskettu heikentyneen 10–15 prosenttia kilpailijamaihin nähden. Neuvottelujen alla oleva kilpailukykysopimus kuroisi syntynyttä takamatkaa kiinni noin neljän prosentin verran. Sopimuksessa kaavaillut toimet ovat kuitenkin aiheuttaneet ihmettelyä, mitä muka kotimarkkinoilla toimivien työntekijöiden kuten kaupan kassojen, kätilöiden ja rakennusmiesten osallistuminen sopimukseen auttaisi vientiteollisuutta?

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoo tilastojen osoittavan, kuinka Suomen työkustannusten kasvu kilpakumppaneihin nähden ja viennin vaikeudet ovat kehittyneet yhtä jalkaa.

– Kun markkinoilla kilpaillaan samankaltaisilla tuotteilla, heikentynyt kustannuskilpailukyky iskee suomalaisyritysten markkinaosuuksiin, Liikanen toteaa.

Mutta entä ne kotimarkkinoilla työskentelevien palkat ja etuudet, miten ne liittyvät vientiteollisuuden kilpailukykyyn? Liikanen painottaa, että kilpailukykyyn vaikuttaa paitsi jokaisen vientiyrityksen oma tilanne, myös kotimaisten toimialojen työkustannusten kehitys.

– Ostopalvelujen osuus teollisuusyritysten kustannuksista on kasvanut. Jos niissä kustannukset karkaavat, ei auta vaikka yrityksessä omat palkat pidettäisiin kurissa, hän huomauttaa.

Liikanen kertoo tutkimuksesta, jossa palkkojen nousu prosentilla tehdasteollisuuden ulkopuolella johtaa yhtä suureen kustannusten nousuun tehdasteollisuudessa kuin prosentin kokoinen nousu tehdasteollisuuden omissa palkoissa. Eli vientituotteiden valmistus kallistuu, vaikka niitä valmistavassa teollisuudessa palkat pysyisivät ennallaan.

Viennin raskas taakka

Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt voimakkaasti vuodesta 2008 lähtien. Palkat ovat nousseet, vaikka keskimäärin yritysten kyky maksaa palkkaa ei ole parantunut. Erityisesti palkat ovat kuitenkin nousseet teollisuuden ulkopuolella.

– Kaikki kustannusten nousu valuu viennin kustannuksiksi, Liikanen kiteyttää.

Hän painottaa työmarkkinoiden toimivuuden olevan koko talouden perusta. Liikasen mukaan Suomen kaltaisessa ulkomaankaupasta riippuvaisessa talouudessa on äärimmäisen tärkeää, että sopimusjärjestelmä varmistaa, ettei kustannuskilpailukyky pääse pitkäaikaisesti heikkenemään.

– Järjestelmän toimivuus on edellytys sille, että työllisyysaste olisi korkea ja talous sopeutuisi muutoksiin ilman pitkäaikaista työttömyyden kasvua.

Paikallisella sopimisella tehokkuutta

Kun talous vaikuttaa olevan ristikkäiskytkösten verkosto, jossa eri osaset vaikuttavat toisiinsa, Erkki Liikanen vetää siitä johtopäätöksen.

– Jotta koetun kaltaista kilpailukyvyn heikkenemistä ei pääsisi tapahtumaan, tarvitaan yrityskohtaisia ratkaisuja sekä makrotason koordinaatiota. Lisäksi työmarkkinoiden pitää jatkuvasti sopeutua muutoksiin taloudellisessa toimintaympäristössä. Nämä muutokset koskettavat eri tavoin eri toimialoja, yrityksiä ja ammattiryhmiä. Siksi työehtojen muodostuksessa merkittävä rooli täytyy olla sopimisessa myös näillä tasoilla, Liikanen summaa.

Hänen mukaansa makrotason koordinaation lähtökohtana pitää olla se, että vientialat antavat kehyksen kaikkien alojen kustannuskehitykselle, koska lopulta myös muiden alojen kustannukset siirtyvät viennin kannettavaksi. Lisäksi tarvitaan yhä enemmän paikallista sopimista.

Liikanen uskoo, että paikallisen sopiminen edesauttaa työmarkkinoiden tehokasta toimintaa vakaissa, mutta erityisesti nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Paikallinen sopiminen olisi tärkeää, ettei työpaikojen määrä olisi ainoa tekijä, joka taloudessa joustaa.

– On selvää, että paikallisella tasolla on paras tieto siitä, millaisilla työehdoilla työvoiman kysyntä ja tarjonta kussakin tapauksessa kohtaavat. Jos tästä tasapainotilasta poiketaan kauas, seurauksena on tehottomuutta ja työttömyyttä. Jos esimerkiksi yritys on vaikeuksissa, työehtojen joustavuus voi johtaa sekä työntekijän että työnantajan kannalta suotuisaan lopputulokseen.

Artikkeli perustuu pääjohtaja Erkki Liikasen 3.5.2016 Teknologiateollisuus ry:n yrittäjävaliokunnan kokouksessa pitämään alustukseen.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on vakuuttunut, että Suomen talous on käännettävissä kestävälle tielle. Sitä varten tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka parantavat talouskasvun edellytyksiä ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Lisäksi tarvitaan sopeutustoimia pysäyttämään julkisen velan kasvu sekä kustannuskilpailukyvyn parantamista.Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on vakuuttunut, että Suomen talous on käännettävissä kestävälle tielle. Sitä varten tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka parantavat talouskasvun edellytyksiä ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Lisäksi tarvitaan sopeutustoimia pysäyttämään julkisen velan kasvu sekä kustannuskilpailukyvyn parantamista.

Buustia lisävelalla?

Julkisen talouden sopeutuspäätökset nostavat aina esiin näkemyksiä, kuinka sopeutusten sijaan pitäisi kasvattaa kotimarkkinoiden kysyntää, vaikka siten ottamalla velkaa vieläkin kiivaammalla tahdilla. Erkki Liikanen korostaa, että velalla voidaan hyödyllisesti rahoittaa kysyntää vain silloin, kun talouskehitys on ainoastaan väliaikaisesti heikentynyt.

– Suomen talouden ongelmat ovat kuitenkin suurelta osin luoteeltaan pitkäaikaisia, rakenteellisia. Siten lisääntyvä velkaantuminen kasvattaa talouden haavoittuvuutta. Nyt otettavan velan hoito on tulevina vuosina raskasta, kun väestö ikääntyy ja talouskasvu on vaimeaa. Suomi ei voi pitkään jatkaa nykyisellä linjalla, siksi sopeutus on välttämättä tehtävä.