AJANKOHTAISTA

Buustia investointeihin

Onko 315 miljardia euroa paljon vai vähän? Sen summan edestä EU-ohjelman on määrä käynnistää investointeja seuraavan kolmen vuoden aikana.

Jaa artikkeli

Niin, onko reilu 300 miljardia euroa suuri summa, voiko sen avulla kääntää Euroopan talouden suunnan vahvempaan kasvuun?

– Ei summa ole game changer. Ei sen merkitystä pidä liioitella, mutta ei sitä myöskään ole syytä vähätellä, Jan Vapaavuori luonnehtii.

Lisää riskinottokykyä

Jan Vapaavuori toimii tätä nykyä varapääjohtajana Euroopan investointipankinkissa (EIP), jonka kautta kanavoidaan Euroopan unionin investointiohjelman ESIR-rahoitusta. Hän asettaa summan oikeisiin mittasuhteisiin huomauttamalla, että Euroopassa kokonaisinvestoinnit ovat noin 2,7 triljoonaa euroa vuodessa.

Isoissa luvuissa menee helposti sekaisin, joten kirjoitetaan luku auki: 2 700 000 000 000 000 000 euroa. Se tarkoittaa, että ESIR-rahoitus on noin 3–4 prosenttia vuotuisista kokonaisinvestoinneista. Nämä prosenttiluvut eivät enää tunnu niin päätähuimaavilta.

– Tämä rahoitus voi kuitenkin osua juuri sellaiseen väliin, missä julkista vetoapua tarvittaisiin, Vapaavuori huomauttaa.

Ehkä lisätuuppausta tarvitaan, sillä Euroopan tilanne on erikoinen. Rahaa on tarjolla hyvin alhaisella korolla, mutta silti investoinnit eivät ole lähteneet liikkeelle. Vapaavuori järkeilee, että yhtälöstä puuttuu jotain.

– Puuttuu hyviä projekteja sekä riskinottohalua ja -kykyä. ESIR-rahoituksen idea on siinä, että EIP julkisena pankkina lähtee riskialttiimmilla tuotteilla mukaan investointeihin, jos hankkeisiin lähtee mukaan myös muita investoijia. Rahoituksella voidaan saada liikkeelle tai vauhditettua sellaisia investointeja, joita muuten ei tulisi ollenkaan tai ainakaan niitä ei toteutettaisi samassa laajuudessa.

Eurooppa yskii

Jan Vapaavuoren vastuulla on EIP:n rahoitushankkeet Pohjoismaissa ja Baltiassa. Miltä Eurooppa ja Suomi näyttävät, kun niitä katsoo Luxemburgista?

– Koko Euroopassa on talouden osalta nihkeää. Euroalue on lähtenyt kasvun tielle, mutta se on vielä aika pientä – pienempää kuin Yhdysvalloissa tai muualla maailmassa keskimäärin.

Kehitys ei kuitenkaan ole yhtenäistä. Esimerkiksi Ruotsissa kasvu on nopeaa ja Kreikassa se laahaa. Suomen osalta näyttää pahalta: ensi vuonna talouskasvun odotetaan täällä olevan koko EU:n heikointa.

Vapaavuori painottaa, että talousmurheisiin ei ole yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja.

– Ei ESIR:kään sellainen ole. Se on kuitenkin vakava yritys parantaa investointitilannetta.

Vapaavuori näkee, että yleinen epävarmuus on Euroopassa kasvanut, jolloin investoijat voivat edellyttää korkeampaa tuottoprosenttia, ennen kuin ne haluavat ottaa kantaakseen investointeihin liittyviä riskejä. Lisäksi liiketoimintaympäristön houkuttelevuuteen vaikuttavat monet tekijät, jotka liittyvät esimerkiksi lainsäädäntöön, verotukseen, työmarkkinakysymyksiin ja vaillinaisesti toimiviin sisämarkkinoihin.

Kun Vapaavuorelta kysyy, olisi Suomella opittavaa muista maista, hän muistuttaa liiketoimintaympäristön dynaamisuuden merkityksestä.

– Meidän keskeiset kilpailijamaat Ruotsi, Tanska ja Saksa ovat onnistuneet nostamaan olennaisesti omaa dynaamisuuttaan merkittävillä työmarkkinauudistuksilla viimeisten vuosikymmenten aikana, Vapaavuori sanoo ja uskoo, että sama on edessä Suomessakin.

– Työmarkkinoille on pakko saada lisää joustavuutta, se tapahtuu vääjäämättä. Mitä pidempään prosessi kestää, sitä enemmän hukataan aikaa ja menetetään mahdollisuuksia.

Onko Suomi houkutteleva?

Nyt siis ESIR-rahoitus on lisätty keinovalikoimaan, joilla investointeja ja talouskasvua yritetään kiihdyttää myös Suomessa. Tähän mennessä merkittävää rahoitusta sen kautta on saanut Äänekosken biotuotetehdas. Keväästä alkaen Osuuspankki on alkanut välittää rahoitusta, joka voi suuruusluokaltaan osua myös pk-yritysten tarpeisiin.

Rahoituksen saatavuuden lisäksi investointihalukkuuteen vaikuttavat keskeisesti talouden vakaus ja ennakoitavuus. Vapaavuori muistuttaa, että Suomen valtiontalouden krooninen alijäämä tuo epävarmuutta.

– Se ylläpitää riskiä, että valtio tuo lisäleikkauksia tai veronkorotuksia. Tässä Suomi on olennaisesti huonommassa asemassa kuin kymmenen vuotta sitten.

Positiivistakin Vapaavuori tämän päivän Suomessa näkee. Yksi valonpilkahdus on hänen mielestään se, että normienpurku ja sääntelyn vähentäminen on otettu tosissaan.

– Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yleinen mieliala on sellainen, että ennemmin kevennetään kuin tiukennetaan sääntelyä.

Mutta kovin pieniltä ja jopa toisarvoisilta tuntuvat jotkut askeleet. Maailmaa mullistavana ei voitane pitää esimerkiksi sitä sääntelyn nytkäytystä vapaammaksi, kun ruokakaupoissa myytävän oluen vahvuutta päätettiin nostaa 4,7 prosentista peräti 5,5 prosenttiin. Silti asiasta nousi valtava kohu, aivan kuin uudistuksen jälkeen eläisimme aivan uudessa tilanteessa.

– Se osoittaa, kuinka vaikeaa sääntelyn vapauttaminen on. Jokaisella säännöksellä on joku historia, joku on sitä ajanut jostain syystä, Vapaavuori realistina huomauttaa.

Telakkateollisuuden pelastaja

Yksi Suomen talouden valopilkuista on kukoistava laivanrakentaminen. Lähellä kuitenkin oli, ettei ala loppunut täältä kokonaan.

Jan Vapaavuori oli elinkeinoministerinä keskeisessä roolissa, kun telakkateollisuuden kohtaloa Suomessa ratkaistiin muutama vuosi sitten. Turun ja Rauman telakat olivat ajautuneet pahoihin vaikeuksiin eteläkorealaisen STX:n omistuksessa, eikä omistaja ollut halukas investoimaan niihin.

Telakoiden tulevaisuus näytti todella huonolta. Ministerinä Vapaavuoreen kohdistui aina eduskuntapuheenvuoroja myöten kovasanaisia vaatimuksia, joiden mukaan valtion pitää rahoittaa telakkaa. Kielteisen rahoituspäätöksen katsottiin olevan telakoiden tappokäsky, merkitsevän tuhansia työttömiä ja laivanrakennusosaamisen loppumista Suomessa.

Vapaavuori piti päänsä kylmänä. STX ei saanut rahoitusta, joka olisi Suomen yksiköiden sijaan mahdollisesti päätynyt johonkin aivan toiseen käyttötarkoitukseen.

– Tämä on vähän kuin shakin peluuta: pitää katsoa vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Jos keskittyy vain seuraavaan siirtoon, tulee äkkiä matitetuksi. Korealaisten bisnes oli täällä kaikkea muuta kuin kannattavaa ja pitkäjänteistä, eikä omistaja ollut sitoutunut, Vapaavuori sanoo.

Käänne tilanteeseen tuli, kun vuonna 2014 telakka päätyi saksalaisen Meyer-suvun omistukseen.

– Onnistuimme löytämään ulkomaisen kumppanin, joka otti vetovastuun. Nyt ratkaisu tuottaa valtavasti hyvinvointia Suomeen.

– Siinä tapauksessa valtion interventio pelasti. Siitä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että valtion interventio lähtökohtaisesti aina saisi toiminnan kukoistamaan, Vapaavuori sanoo ja löytää tästä yhtäläisyyden ESIR-rahoitukseen.

– ESIR ei tarkoita sitä, että julkisin varoin käynnistetään investoinnit, vaan sitä, että julkinen rahoitus voi olla tietyssä murrosvaiheessa pienessä, mutta kenties ratkaisevassa roolissa joissakin hankkeissa mukana.