TEEMA

Kuilun partaalta nousuun

Sandvikin Turun tehtaalla uskotaan paikalliseen sopimiseen, joka on aidosti paikallista sekä vastavuoroista.

Jaa artikkeli

Sandvikin Turun tehtaalla, jossa valmistetaan kaivosteollisuudelle kiven ja louheen kuljetusajoneuvoja, elettiin reilu vuosi sitten dramaattisia aikoja. Yt-neuvottelut olivat päättyneet ja konserni oli päättänyt sulkea lähes 500 henkilöä työllistävän tehtaan. Alasajo oli jo käynnissä, kun tulikin uusi päätös, että toiminta saa jatkua.

– Kukaan meistä ei tiedä tarkkaan, mikä kaikki oikein vaikutti asiaan. Mutta samoihin aikoihin ajoittuu myös se, että konsernin ylin johto vaihtui. Yksinkertaisesti sanottuna: uuden johdon mielestä oli järkevintä jatkaa toimintaa, Sandvikin Turun tehtaan henkilöstöjohtaja Riku Kesäläinen muotoilee.

Työntekijöiden pääluottamusmies Antero Palomäki ja toimihenkilöiden luottamusmies Jyrki Manninen kertovat, että tapahtumat saivat henkilöstöryhmät ja koko tehtaan väen uudella tapaa yhteistyöhön.

– Ainakin täällä tehtiin jatkamisen puolesta kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Me luottamusmiehet hankimme esimerkiksi konsernin osakkeita, jotta pääsisimme kertomaan kantamme yhtiökokoukseen, Manninen mainitsee.

Kesäläinen kertoo, että kun tehtaan sulkeminen oli peruttu, niin siitä alkoi voimakas ideointivaihe.

– Ryhdymme miettimään yhdessä, mitä kaikkea meidän pitäisi tehdä, mistä pitää kiinni ja mitä vahvistaa, jotta voisimme välttyä vastaavilta tilanteilta.

Kaikesta sovittu, mistä saa ja voi sopia

Kesäläinen, Palomäki ja Manninen korostavat, että toisaalta tehtaalla on ollut aina hyvä henki. Monista asioista kuten vuokratyön käytöstä, vuorotyöstä sekä vuoro- ja työaikajärjestelyistä on totuttu sopimaan paikallisesti.

Turkulaiset ovat sopineet niin ikään esimerkiksi matkatöistä työntekijöille työehtosopimusta paremman sopimuksen.

Paikallinen sopiminen on nopeuttanut ja helpottanut asioiden hoitoa sekä kykyä reagoida muuttuviin tilanteisiin.

– Voisi sanoa, että asioita on sovittu Turussa käytännöllisesti ihan sen mukaan, mitä niitä on tullut eteen. Ja mitä paikallisesti vaan saa ja voi sopia, Palomäki huomauttaa.

– Tulevaisuudessa, kun tarpeet muuttuvat, niin keskusteluihin nousee varmasti uudenlaisiakin asioita, Manninen lisää.

– Paikallisesti on sovittu melkeinpä kaikesta muusta kuin rahasta – siitä konserni päättää keskitetysti, Kesäläinen kiteyttää.

Luottamus on perusta

Luottamusmiehet kuitenkin hieman vierastavat itse termiä ”paikallinen sopiminen”.

– Siitä on tullut nykyään melkeinpä kirosana. Paikallinen sopiminen ei saa olla sitä, että ylhäältä päin annetaan käsky, että teidän on sovittava näistä asioista tällä tavalla, tai muuten tulee sanktioita, Manninen selittää.

– Paikallisen sopimisen on oltava aidosti paikallista. Tärkeää on myös vastavuoroisuus. Se, että sekä työnantaja- että työntekijäpuoli tekevät aloitteita ja asioita ratkotaan yhdessä, Palomäki miettii.

Turussa aidon paikallisen sopimisen periaatteet ovat toimineet ilmeisen hyvin.

– Ei tule mieleen asioita, joista emme olisi päässeet yhteisymmärrykseen. Ehkä niitä on, mutta eivät ne ole ainakaan jääneet kenkää hiertämään, Kesäläinen huomauttaa.

– Ja vastavuoroisuudesta puheen ollen, minulla on takataskussa yksi ehdotus. Mutta palataan siihen vasta lomien jälkeen, Palomäki naurahtaa.

– Kesälomien painottumisista ja tasoittumisvapaista on päästy hyvin yhteisymmärrykseen, ne eivät ole olleet käskytysasioita, hän lisää.

Miesten mielestä aidon paikallisen sopimisen edellytyksiin kuuluvat luottamus ja avoimuus.

– Ne ovat kaiken perusta. Asiat voivat riidellä keskenään, mutta jos ihmiset riitelevät, niin silloin neuvottelijoita on vaihdettava, Palomäki miettii.

Antero Palomäki, Jyrki Manninen ja Riku Kesäläinen ovat tottuneet puimaan asioita yhdessä.Antero Palomäki, Jyrki Manninen ja Riku Kesäläinen ovat tottuneet puimaan asioita yhdessä.