artikkeli

Arvotavara talteen

Elektroniikkaromu sisältää kallisarvoisia metalleja, jotka jäävät usein hyödyntämättä. Rakenteilla oleva laitos kerää ne talteen.

Jaa artikkeli

Kasa vanhoja kännyköitä löytyy monen pöytälaatikosta. Lisää eilispäivän elektroniikkaa on varastohuoneessa, osa on kenties raahattu mökille. Ei ihme, että sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) on nopeimmin kasvava jätelaji maailmassa. Eikä vauhtiin pääsevä digitalisaatio muuta suuntaa, päinvastoin.

Maailmalla sähkö- ja elektroniikkaromua syntyy peräti 50 miljoonaa tonnia vuodessa. Rekkoihin lastattuna ajoneuvojen katkeamaton jono yltäisi kaksi kertaa maapallon ympäri.

Siinä, missä toiset näkevät romua ja jopa jätettä, toiset näkevät arvokkaita raaka-aineita: kultaa, hopeaa, kuparia, palladiumia, nikkeliä, kobolttia, tantaalia ja monia muita kriittisiä maametalleja.

Kuitenkin vain 15 prosenttia SER-romusta kierrätetään. Suurin osa myös läntisten maiden romusta päätyy Kiinaan, Vietnamiin, Ghanaan tai muihin kaukaisiin maihin. Niissä romua käsitellään usein terveyden uhalla ja puutteellisissa olosuhteissa sekä aiheutetaan ympäristökatastrofeja.

Jätettä vai rahan arvoista materiaalia?

Suomessa elektroniikkaromua syntyy henkeä kohti noin 20 kiloa vuodessa, ja sen keräys ja kierrätys sujuvat varsin mallikkaasti. Silti yli puolet romusta menee jonnekin ohi virallisten reittien. Maailmalla tilanne on paljon huonompi.

Eikä ihan loppuun asti harkitusti toimita Suomessakaan, vaikka romu päätyisikin virallisten kanavien kautta käsiteltäväksi. Osa SER-romun metalleista otetaan talteen, mutta osa jää hyödyntämättä.

Useimmiten esimerkiksi piirilevyt toimitetaan kuparisulattamoihin. Nimensä mukaisesti ne ovat kiinnostuneita lähinnä kuparista, jolloin monet muut arvokkaat metallit menevät siivilästä läpi, vaikka esimerkiksi joidenkin harvinaisten maametallien arvo voi olla kymmeniä tuhansia euroja kilo.

Hyvää tekevää bisnestä

Metallien arvo kyllä tiedostetaan ja romusta on kysyntää. Uutiset Venäjältä ovat kertoneet jopa sähkölinjojen varastamisesta, mutta osataan sitä Suomessakin. Täältä ovat häipyneet niin Finlandia-talon kupariset kaiteet kuin vanhan rataosuuden kiskot Lapista. Samoin elektroniikkaromua katoaa niiden keräyspaikoilta.

Elektroniikkaromu on siis väärin käsiteltynä ongelma ja pahimmillaan saastuttavaa jätettä, mutta oikein käsiteltynä arvokasta raaka-ainetta. Teknologiateollisuuden kokoama ryhmittymä on havahtunut tilanteeseen. Se on ryhtynyt suunnittelemaan kierrätyslaitosta, joka kykenee ottamaan SER-romusta arvometallit talteen. Mukana ovat Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän kaupunki sekä yrityskonsortio.

Hankkeessa asiantuntijoina toimivat Peter Malmström ja Jarkko Vesa kertovat lähtökohtana olevan, että teknologiayritykset ja prosessiosaajat voisivat yhdessä rakentaa huippumodernin laitoksen, jonka avulla voitaisiin näyttää suomalaista osaamista.

– Tekemällä hyvää voi tehdä hyvää bisnestä. Jos elektroniikkaromua käsitellään oikein, sillä on iso taloudellinen arvo, Jarkko Vesa sanoo.

Kiina kontrolloi

Peter Malmström osaa konkretisoida talousnäkökulmaa.

– Kittilän kaivoksesta saadaan kultaa 4-6 grammaa malmitonnista. Tonnissa piirilevymurskaa kultaa saattaa olla jopa 1,5–2 kiloa!

Lisäksi murskassa on muita metalleja niin paljon, että niiden arvo mursketonnissa kipuaa kymmeniin tuhansiin euroihin. Myös tietokoneiden magneeteista tehdyn murskan sisältämien kriittisten maametallien pitoisuudet ovat hyvin merkittäviä.

Kriittisten maametallien merkitys on kasvanut voimakkaasti. Niitä käytetään muun muassa kännyköiden ja tietokoneiden näytöissä, mikropiireissä, led-lampuissa, sähköautojen akuissa sekä aurinkokennoissa ja tuulivoimaloissa. Siksi tuntuu suurelta tuhlaukselta, ettei niitä tällä hetkellä yritetä ottaa Suomessa SER-romusta talteen.

– Kriittisten maametallien kysyntä kasvaa koko ajan. Maametallien saatavuuteen voi myös liittyä epävarmuutta, sillä Kiina omistaa niitä tuottavista kaivoksista yli 90 prosenttia, Peter Malmström huomauttaa.

Myös EU on havahtunut siihen, että monista maametalleista uhkaa tulla pula. Sen vaikutukset olisivat valtaisat.

– Digitalisaatio loppuu lyhyeen, jos kriittisten maametallien saanti loppuu, Jarkko Vesa kiteyttää.

Tavoitteena vientituote

Elektroniikkaromun hyödyntämiseen tähtäävässä hankkeessa rakennettava erotteluyksikkö on saanut nimekseen WeeeFINer.Sen romunkäsittelyprosessi pohjautuu Jyväskylän yliopistossa kehitettyyn hydrometallurgiseen menetelmään. Patentoitu teknologia perustuu tuhkan käsittelyyn metalleja liottavilla hapoilla. Näin arvotavara saadaan talteen ja kierrätettyä uudelleen käytettäväksi.

Romunkäsittely-yksiköistä on tarkoitus kehittää helposti liikuteltavia, jotta niitä voi siirrellä romun syntypaikkojen lähelle.

– Laitteiston pitää olla konttia pienempi, että se on helposti siirrettävissä. Se voi olla jonkun yrityksen pihalla muutaman päivän prosessoimassa romua. Sen jälkeen laitteisto siirrettäisiin seuraavaan paikkaan, Malmström kuvailee.

– Me emme Suomessa huku jätteisiin niin kuin monessa paikassa maailmalla. Jos kykenemme osoittamaan, että laitteistolla saavutetaan hyviä asioita, tästä voidaan rakentaa suomalaisille yrityksille palveluvientikonsepti, jolla on kysyntää maailmalla, Vesa summaa.

Video
Katso video
Katso WeeeFINer tositoimissa, linkki videoon ylhäällä.
Katso WeeeFINer tositoimissa, linkki videoon ylhäällä.

Video