Maailmalla

Puolassa on potentiaalia

EU-jäsenyys on auttanut Puolan taloutta ja helpottaa ulkomaisten yritysten maahantuloa. Maassa kuitenkin näkyy edelleen myös itäblokin vaikutuksia.

Jaa artikkeli

Puolan yli on juostu idästä länteen ja välillä toiseen suuntaan. Sitä on jaettu ja miehitetty. Se on ollut valloitettuna ja valloittaja. Hallitsijat ja järjestelmät ovat vaihtuneet. Ja sen maaperällä on tapahtunut joitain ihmiskunnan suurimpia hirveyksiä.

Historia ei ole kohdellut Puolaa hellästi. Mutta olisiko nyt aika, jolloin maa saisi viimeinkin valjastettua käyttöönsä eittämättömän kapasiteettinsa ja nousisi kokoaan ja väkimääräänsä vastaavaan asemaan? Ainakin Ruukin Varsovan toimistossa istuva Adam Korol, Senior Vice President, Operations and Processes, on toiveikas.

– Ennusteita on toki erilaisia, mutta oletan pääsuunnan säilyvän. Sen mukaan Puola voisi reilun kymmenen vuoden kuluttua olla yksi Euroopan suurimmista talouksista ja viejämaista – lähes Saksan tasolla.

Hyötyä EU-jäsenyydestä

Muutamalta lähivuodelta ei kuitenkaan suuria loikkia odoteta, pikemminkin pientä kyräilyä. Katseet kohdistuvat vallanpitäjiin.

– Nykyhallitus ei oikein näy tietävän, mitä tehdä, ja puheissa ollaan varsin jyrkkiä suhteessa paitsi Venäjään niin myös Saksaan. Monet ulkomaiset yritykset ovatkin katsoneet parhaimmaksi odottaa ennen investointipäätöksiä. Ollaanko esimerkiksi verotusta muuttamassa? Puolalaiset investoinnit eivät tätä ulkomaisen rahoituksen vajetta riitä kattamaan.

Historian painolasti on usein ilmennyt Puolassa korostuneena isänmaallisuutena. Pintauutisoinnin perusteella maan henkistä ilmastoa jakavana seikkana näyttäisi nyt olevan suhde Euroopan unioniin. Korolin mukaan syyt ovat syvemmällä.

– Enemmän on kyse arvoista, moraalikysymyksistä, uskonnosta, siitä millä periaatteilla maata hallinnoidaan. Unionia ei vastusteta sinänsä – maaseutuhan hyötyy siitä merkittävästi – mutta osa kokee, että se puuttuu asioihin, jotka eivät sille kuulu, esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.

Käytäntöjä menneiltä vuosikymmeniltä

Virinneellä patriotismilla on taipumus valua alueille, joille se ei välttämättä kuulu. Kuten talouteen, missä se voi muuttua protektionismiksi. Tästä Adam Korol on havainnut merkkejä.

– Varsinaista protektionismia ei ole, yritykset tekevät päätöksiä taloudellisin perustein. Mutta kun isänmaallisia tunteita vahvistetaan, jotkut valtionyhtiöt näyttäisivät suosivan kotimaisia alihankkijoita ja kumppaneita. Mukana saattaa joillain teollisuuden alueilla olla myös kieleen tai pääomaan liittyviä säädöksiä.

Vanhat itäblokin käytänteet eivät täysin ole muuttuneet.

– Verrattuna moniin muihin maihin, meillä täytyy tehdä melkoisesti paperitöitä – allekirjoittaa, leimauttaa, toimittaa. Ja nimenomaan papereina, verkkopalvelut eivät ole oikein edistyneet. Säädökset saattavat myös vaihdella vuosittain ja eri osissa maata niitä voidaan tulkita eri tavoin, Korol myöntää. Hän kuitenkin uskoo hallituksen lupauksiin käytäntöjen yhtenäistämisestä ja sujuvoittamisesta.

Työntekijöitä virtaa takaisin

Ruukki rantautui Puolaan kymmenisen vuotta sitten. Kilpailluilla ja ylikapasiteetin kanssa painivilla rakennusalan markkinoilla se on asemoitunut kolmen vahvimman joukkoon. Brändimittareilla Ruukki on ykkönen. Henkilöstön määrä vaihtelee kausiluonteisesti 500 ja 700 välillä.

Maan työmarkkinoilla on erityispiirteitä. Esimerkiksi koulutettu ja ammattitaitoinen väki on keskittynyt enemmän maan länsiosiin, missä toimii enemmistö it- ja rahoitusalan yrityksistä.

– Osaajista näillä alueilla on pulaa. Jos ulkomainen yritys haluaa asettua näille alueille, työvoima on tuotava mukana tai hankittava muualta, Korol toteaa.

Rakenteelliset tekijät, muuttoliike ja viime aikoina myös politiikka ovat tehneet palkkakustannuksista heterogeenisia.

– Viitisentoista vuotta sitten maasta lähti runsaasti sinikaulusväkeä muualle töihin. Nyt heitä on palaamassa. Yrittäessäni heitä palkata, palkkatoiveet ovat varsin korkeita. Osaltaan korkeisiin odotuksiin on vaikuttanut myös muutama suuri ulkomainen investointi, kuten VW:n tehdas. Pohjoisessa ja idässä palkkakustannukset ovat matalampia ja infrastruktuuri heikompi.

Mausteensa tilanteeseen tuovat lähes 700 000 ukrainalaista, jotka tekevät itäosissa töitä kuuden kuukauden työluvilla. Katkonaisuus haittaa kunnollista kouluttautumista, ja he ovat jääneet ikään kuin matalapalkkaiseksi, mutta motivoituneeksi reserviksi.

Mutkaton yrityskulttuuri

Huolimatta erikoispiirteistään Puolalla on toteutumistaan odottavaa potentiaalia. Mukana on menneisyyden painolastia, mutta monet asiat näyttävät maan houkuttelevana markkinana ja ympäristönä.

– Puolan markkinoille on helppoa tulla, onhan se EU:n jäsen. Yrityskulttuuri on mutkatonta, sanoisinko amerikkalaista. Nuori polvi ei ole kokenut itäblokin aikaa ja se näkyy avoimuutena. Arviolta 85 prosenttia liike-elämässä toimivista puhuu englantia. Länsiosissa osataan myös saksaa, idässä vastaavasti venäjää.

Vankkureihin olisi hyvä hypätä pian. Suomalaisellekin osaamiselle vaikuttaisi olevan tilausta.

– Esimerkiksi metsäteollisuudessa on paljon kasvuvaraa. Se on vielä varsin työvoimavaltaista ja automaation aste on matala – kuten monella muullakin alalla. Usein asioita tehdään vielä perinteisesti, esimerkiksi digitaalisille sovelluksille kysyntää on olemassa, Adam Korol arvioi.

Gdanskin telakka oli merkittävässä roolissa, kun Itä-Euroopan vapautuminen käynnistyi. Tänä päivänä telakalla voidaan keskittyä työntekoon.Gdanskin telakka oli merkittävässä roolissa, kun Itä-Euroopan vapautuminen käynnistyi. Tänä päivänä telakalla voidaan keskittyä työntekoon.

Puola

Väkiluku: 38,5 miljoonaa

Pääkaupunki: Varsova 1,7 miljoonaa as.

Valuutta: zloty

Elinkeinorakenne:

- Palvelut 65,9 %

- Teollisuus 31,3 %

- Maatalous 2,9 %

EU:n jäsen vuodesta 2004