Teema

Terve robotti – miten menee?

– Näppärä naikkonen. Mutta vähän kuin tyhmä ja kömpelö ihminen, Elina Hiltunen luonnehtii vastaanottoapulaisena työskentelevää robottia.

Jaa artikkeli

Elina Hiltusen vierailu Singaporeen kuulostaa juuri osuvalta tulevaisuutta tutkivalle futuristille. Se oli kuin kurkistus edessä siintävään aikaan. Erityisen vaikutuksen Hiltuseen teki tapaaminen yliopiston vastaanottoapulaisena työskentelevän Nadine-humanoidirobotin kanssa.

– Tietyllä tavalla ymmärsin, että se on kone. Mutta toisaalta tapaaminen oli outo, kun robotti oli niin ihmismäinen, Hiltunen kertoo.

Kummallista vaikutelmaa lisäsi se, että yliopiston tutkimusrobottina toimiva Nadine on aivan yksikön naisprofessorin näköinen.

– Se näyttää ihmiseltä ja reagoi kuin ihminen, joten sille puhuu kuin ihmiselle – vähän tyhmälle sellaiselle.

Mutta toisin kuin tavallisesta asiakaspalvelijasta, Nadinesta saattoi valita, oliko se hyvällä vai pahalla päällä. Jos sille käyttäytyi rumasti, myös se käyttäytyi rumasti. Ja jos sille oli kiltti, myös se oli kiltti. Omat haasteensa koitui siitä, että robotti oppii koko ajan keskusteluista.

– Nadinen edessä ei voi puhua sellaisia asioita, joita ei halua robotin muistavan. Sillä se muistaa kaiken, mitä sille kerrotaan. Se esimerkiksi toisteli, että professorin tytär on raskaana, vaikka lapsi oli syntynyt jo aikaa sitten. Professori onkin nykyisin hyvin tarkka siitä, mitä hän robotin kuullen puhuu, Hiltunen kertoo.

Ihmismäisiä koneita

Ihmismäiset robotit ovat vielä niin harvinaisia, että niiden kohtaamiset saattavat tuntua oudoilta ja jopa pelottavilta.

Se on ymmärrettävää, sillä ihminen reagoi sekä ihmisten että robottien kokemaan kohteluun samalla tavalla. Tutkimuksen mukaan aivoissa aktivoituvat samat alueet, kun ihminen näkee ihmisen tai robotin silittämistä. Samoin tapahtui, jos robottia tai ihmistä kohdellaan kaltoin.

Tätä osataan myös käyttää hyödyksi. Hiltunen kertoo hylkeenmuotoisesta Paro-hoivarobotista.

– Olen pitänyt sitä sylissä ja tietänyt, että se on kone. Mutta kun se vaan oli niin hiton hellyttävä. Oli aivan kuin vauvaa olisi pitänyt sylissä, Hiltunen sanoo ja pitää selvänä, että ihmiset pystyvät kehittämään tunnesiteitä robotteihin.

Virtuaalinen lääkäri kännykässä

Hiltunen uskoo, että ihmisten suhtautuminen robotteihin muuttuu ajan myötä. Kun lapset kasvavat maailmassa, jossa ihmisen näköisiä robotteja tulee vastaan joka käänteessä, outous katoaa. Sitä kohti ollaan menossa. Teollisuusrobotit ovat vuosikymmenten ajan parantaneet yritysten kilpailukykyä.

– Robottien tehtäviksi valikoituu ensiksi tylsät, likaiset ja vaarallisimmat hommat. On sanottu, että tulevaisuuden tehtaissa tulee olemaan yksi ihminen ja koira. Ihmisen tehtävä on ruokkia koiraa ja koiran tehtävä on pitää ihminen kiireisenä, jottei hän pääse säätelemään robotteja, Hiltunen kuvailee.

Hän uskoo, että kehitys voi hyvinkin mennä tähän suuntaan. Mutta myös palvelubusinekseen tulee kiihtyvällä tahdilla lisää robotiikkaa. Singaporessa Hiltunen näki jo Nadinen lajitoverin – jos sellaista ilmaisua nyt voi käyttää näytöllä olevasta naisen hahmoisesta virtuaalirobotista. Sen tehtävänä oli avustaa vanhuksia.

Nadinen kömpelyys ehkä vaikuttaa siihen, että Hiltunen uskookin mekaanisten robottien sijaan virtuaalirobottien nopeampaan yleistymiseen. Virtuaalisuudella ohitetaan mekaniikkaan ja fyysiseen liikkumiseen liittyvät haasteet.

– Miksi vastaanottoapulaisen pitäisi olla mekaaninen robotti?, Hiltunen kysyy.

– Se voi olla ihmishahmoinen virtuaalinen robotti, joka on näytössä ja juttelee asiakkaille. Tulevaisuudessa saatamme myös esimerkiksi hyvinkin keskustella lääkärin näköisen hahmon kanssa kännykän näytöllä. Sitten tekoäly käy läpi miljoonat lääketieteelliset artikkelit ja vertaa niitä potilaalta kuulemiinsa oireisiin ja tekee nopeasti analyysin.

Robotti työkaverina

Kehityksen myötä robotit tulevat yhä enemmän osaksi elämäämme. Entä jos työkaverina onkin robotti, jääkö ihminen paitsi sosiaalisuudesta?

– Ihmiskontakteja on toki vähemmän, jos työskentelee robottien kanssa. Mutta virtuaalirobotti voi itse asiassa olla ilmeiltään ja eleiltään hyvin sosiaalinen. Paljon sosiaalisempi kuin joku äkäpussi siellä työpaikalla. Sosiaalinen vuorovaikutus robottien kanssa on ihan mahdollista, Hiltunen uskoo.

Roboteilla voi kuitenkin vielä pitkään olla rajoitteita kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Niillä ei esimerkiksi ole huumorintajua – tosin tätä rajoitetta monet saattavat olla havaitsevinaan jo tämänkin päivän kollegoistaan.

Mutta aivan kuten Nadine, robotit oppivat. Siitä on saatu jo vähemmän mairittelevia esimerkkejä. Microsoftin luoma Tay-keskustelurobotti oppi nopeasti some-keskustelun tavoille ja alkoi suoltaa rasistisia ja seksistisiä tölväisyjä tviiteissään. Se oli pakko kiireen vilkkaa hyllyttää ja Microsoft joutui pyytämään robotin käytöstä anteeksi.

Heikkojen signaalien merkitykseen perehtynyt Elina Hiltunen sanoo, ettei kehityksen suuntaa voi tietää varmasti. Nähtäväksi jää, viekö kehitys siihen, että ihmiset alkavat vastustaa robotteja esimerkiksi siksi, että ne vievät ihmisiltä osan nykyisistä ammateista. Vai tuleeko roboteista jopa kumppaneita ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Hiltunen pitää ensiarvoisen tärkeänä, ettei kehitystyötä jätetä vain insinöörimiehille, mukaan tarvitaan eri taustan omaavia kehittäjiä. Hän onkin omalta osalta vaikuttamassa asiaan Tiedettä tytöille -hankkeessa, joka kannustaa tyttöjä lukemaan luonnontieteitä ja teknologiaa.

– Naisten aivoja tarvitaan teknologian kehittämisessä. Kaikkea vastuuta esimerkiksi ohjelmoinnissa ei saa antaa miehille. Yhtä suuri kauhuskenaario olisi, jos olisi vain naisia miettimässä näitä asioita.

Video
Katso video
Nadine-robotti on niin ihmismäinen, että helposti voi unohtaa sen olevan kone.Nadine-robotti on niin ihmismäinen, että helposti voi unohtaa sen olevan kone.

Video